Päivä meni ihan normaalisti, vaikka olinki tosi hyvällä tuulella ni rupes ihan hirveesti tehdä miestä...kiemurtelin sit ittekseni 6 tuntia ku kaikille ei ole kädentaitoja annettu, sit koitin mennä nukkumaan tuossa keskiyöllä ja aattelin että nukahdan ja paskat...hormonit hyrräs ihan hirveesti ja koitin lukea Reginasta naistenunelmia jotka onneks vei ne hetkeks koska siellä on niin huonoja ne stoorit ettei niistä saa mitään irti, paitsi on siel joskus jotain hyviäkin ollu joukossa...ehkä mä oon vaan vähä liian vanha lukee niitä juttuja.

Kello näyttäs olevan 4.47 yöllä...kyllä, aivan oikein ja oon ihan vesiselvä + pirteä ku peipponen jos ne nyt on mitään pirteitä mutta mä oon ihan virkeä kummiski, puol kolme kävin syömässä ompun ku joskus onnistuu nukahtaa jos ei oo maha tyhjä. Muistan ku joskus lapsena iskä meni aina sohvalle ruokalevolle ni samoja geenejä mussa sit varmaan paitsi että tällä kertaa ei tehonnu ollenkaan.
Telkustakaan ei tuu varmaan mitään, voicelta ehkä jotain ku mainostavat että on suomen ainoa joku että tulee aina jotain ni voishan sen uteliaisuutta kurkata...ja jos ei pidä paikkaansa ni siitähän sais rahaa ku ne jäis nalkkiin. Tulee sieltä, hetken piti vaan käydä kanavia läpi ku en oo viel kerenny niitä muuton jälkeen laittaa mihkää järjestykseen.

Mulla on nyt tosi oudosti unirytmi sekasin...tosi ihme juttu kyl

Tosi sekava, mulla heittää taas niin pahasti nupissa etten oo ihan varma että onko mulla ollu tänään hyvä vai huono päivä ja oikeestaan en tiiä mitään nyt. Pahoja pelkotiloja ja sellaisia että haluun vetäytyä mutta tarvisin ihan hirveesti läheisyyttä ja pelkään kaikkea nyt ja täs parina päivänä. Tää mun pää meni ihan sekaisin ku toissapäivänä, muistaakseni vai olikohan sitä ennen niin vedin kännit ja sen jälkeen joku meni pieleen. Oksettanu ja ahdistanut ihan käsittämättömän paljon ja en pysty keskittymään minnekään ja välillä havahdun että oon tuijottanu tuntitolkulla jonnekin missä ei oo mitään katsottavaa. Joku mul näköjään pelaa ku tajuun ettei tää oo normaalia mut tiiän etten voi olla ihan täysin hullu koska en oo nähny mitään pieniä vihreitä miehiä tai kuullu omiani vaikka on jotenki sellanen olo että varmistelen selustaa turhankin tarkkaan. Nukkua en meinaa uskaltaa, en tiiä mitä pelkään mutta jotain ja tulee niin kova ahdistus että hetken päästä itken ihan hysteerisenä ja sit on pakko olla keskellä sänkyä valot päällä ja koittaa lukea vaik kirjaa koska jos pelko saa vallan ni sit mä pelkään pian itteltäni tajun kankaalle. Mul on morkkis ja kamala, mä pidän kaiken vaan sisällä koska vaikka oon sitä pohjasakkaa niin näytän normaalilta ja mulla on normaali koti ja ihan viihtyisän kodikas eikä mikään spurgula.

Mä en tiiä mikä tähän oloon auttaa, aamulla saatan nukkua liian pitkään, iltapäivään asti koska koko päivän oon taistellu itteni ja oloni kanssa niin se vie niin täysin voimat. Lisäksi mä oon surun murtama koska asun nyt ihan yksin vaikka se olis kaikille hyväksi niin mä en osaa ja mua surettaa ku kaikki on niin vaikeeta. Nyt joutuu kauheesti pitää huolta että saa pidettyä ittensä hengissä. Mun on varmaan pakko koittaa josrtain saada apua, edes jutteluapua jos ei muuta voi mut mä luulen etten kohta enää jaksa, mitään.

Rankkaa, tosi rankkaa. Pienin lapsenikin asuu nyt isällään ja ikävä on kova, mutta välimatkaa satoja kilometrejä joten tavata ei voi usein. Isommat lapseni on sentään lähellä, onneks.

Mä en sa sterilointia, en vaikka ruinasin!! kuulemma oon vielä liian nuori ja aattelin sit että kuparikierukka  vaikka en aio yhtään lasta tehdä.

Luin eilen yhestä kirjasta et tää sairaus periytyy vahvasti, et joka 1 seittemästä jonka vanhemmalla on tää ni sairastuu. Kaamee morkkis et oon tehny lapsia ja jos ne sit sairastuuki ni se on mun vika, ku mulla on tää. Toivottavasti lapsista kasvaa terveitä ja fiksuja aikuisia eikä tällasia ku musta tuli : (

Kävin tänään työkkärissä, voisin ehkä päästä sellaseen kuntoutukseen ja siel sanottiin että ku oon jo 28-v ni mun pitäis jo alkaa kouluttautua ammattiin ja ku én vieläkään tiiä mikä musta vois tulla vaik oon jo iso ni täytyy käydä ammatinvalinta psykologilla vaikka luulen että tarttisi muutakin psykiatrista että voisin elellä niinku muut. Eilen ostin uudet kengät, kiva kopina kuuluu ku kävelee ja tähän asti oonkin menny vaan jollain tossuilla, tuli ihanan naisellinen fiilis : )

Sain jättää muutes toisen Absenorin pois, ku siitä tulee ihan kauhee olo. Meinaan pyörtyä joka päivä muutaman kerran, en oikeen pysty syömään ja tuolilla jos istun pitempään ni tuntuu että tuoli alkaa vapista ja aavistuksen huojua vaik se taidan olla mä. Sit kun meen nukkuu ni tuntuu sellasta kiertohuimausta, kaikki vähän pyörii ja nukahdan nopeesti. Päivällä kuvottaa ja on jotenki hankala olo.

Mitähän seuraavaks, aina tapahtuu jotain...ipähän oo ainaskaan tylsää ku joko ihmetteee maailman menoa tai mitä omassa päässä tapahtuu.

Tänään oli hyvä päivä jotenkin. Tein pitkän kävelylenkin, kitkin rikkaruohoja ja olin vaan jotenkin niin pirteä pitkästä aikaa.

Illalla tuli mentyä saunaan, mutta siitä reissusta oli ilo kaukana koska putkistoissa oli joku vika ja tuli vain jääkylmää vettä ja tietty olin yltäpäältä pesuaineissa mutta heti kun sai kylpytakin päälle oli olo jo parempi.

Asuntokin löytyi mutta nuorin lapseni huostaan otetaan joten pian oon sitten todellakin etävanhempi, vaikka on se siinä mielessä kiva että pääsen kuulemma kuntoutukseen ja ku asiat on kondiksessa niin lapsi tulee takaisin mun luo.

Mua vähän kammottaa nää kolme lääkettä mitä mul on. Mitä jos haluun joskus dokaa ku ei oo hetkenpäästä lapsia ni lähteeköhän henki, pimeneekö nuppi täysin vai mitähän siitä seurais. Ei oo mikään pakkomielle vetää kännejä mut vois olla mukava sellaset pienet ku on muutot sun muut ohitte. En tiiä kyl uskallanko kokeilla ja en kyl uskalla kysyy lääkäriltäkään ku kummiski luulee että oon joku alkkis.

Harrastuksia oon pohdiskellu ja jotain liikunnallistahan se on oltava ku en oo mikään hoikka vaan hiukan on näitä muotoja enemmän ku tykkään mut mikään läski sotanorsu en oo silti.

 

Kävin tänään lääkärillä, tuntu ettei olis jaksanu ees nostaa jalkoja ja että ne painais kun niihin olis laitettu viidenkilon painot ja käsiin kans. Tuntu olo ihan gorillalta vaikka kävelinki ihan fiksunnäkösesti.

Vastaanottomaailmassa huomasin että oon varmaan aika väsynytkin, kun aloin kattella varjomaailmaa.

Varjomaailma on ihan sellanen että näkee vaan erilaisia varjoja, vähän ku kuvittelis ja ne aina häipyy hetkenpäästä.

Muut on huomannu että mun liikkeetkin on hidastunu ja lekuri totes että mun masennuslääkityksen annos on liian pieni. Nyt on Sepram 40 mg, Absenor 300 mg ja Ketipinor 25 mg. Apteekin jälkeen tuntu että nyt oon varmaan ihan oikee hullu ku näin monta tablettia tarvii ottaa.

Läheisten kanssa juttelu piristää hirveesti, hiukan parempi olo vaikka aika uupuneenmasentunu oon vieläki, luulen että johtu ton masislääke annoksen aiemmasta pienentämisestä.

Päätäkin särkee, kauhee stressi...pääsenköhän huomenna sängystä ylös tai jaksankohan. Pakkohan se on, 2 viikon päästä pitäis olla parempi olo.

Täytyy jotenki hommata b-toditus ja päästä jonnekin terapiaan.