Kateuden vihreä peikko hiipii mun mieleen, kävin kurkkaamassa muitten sivuja ja ompa ne vaan niin hienoja, miten jotkut osaa saada niistä noin värikkäätkin ja kaikkea.

Tulostin tänään sellasen ison nivaskan jossa on tietoa tästä sairaudesta. Lueskelin sitä ja totesin että ihan hullua mut mä en oo kyl mikään hullu....ehkä muut on tai sit toi kirjotus liiottelee tai sitte sen on kirjottanu joku pösilö.

Lapsilleni oon ainaki hyvä äiti, ehkä liian lempeäkin ja jotkut suorastaan ihailleet kun mulla ei mee nassikoiden kanssa hermot ja oon niin rauhallinen. Mulla ei oo silti mitään silmälaseja eikä poikatukkaa vaikka oonkin äiti. Ihan sillee tavalliset vaatteet päällä (ei Marimekkoa) ja pitkät hiukset. Oon aika kiltti ihminen, ainaki lapsilleni mut joillekin voin olla ilkee jos ne on suututtanu mut ja oikeen yritän ni saatan sanoa vaikkapa pahastikin. Tyypillinen rapu siis. Jousimiesten kanssa en tuu koskaan toimeen, ainakaan miesten.

Mun mielestä hirveen tylsää ku tää sivu on niin harmaa vaikka oikeestaan se sopii mulle välillä.

Olis kiva tietää jos on joku tän sairauden joku tukiryhmä tai sellanen josta sais hyviä vinkkejä tän kanssa pärjäämiseen. Ainakaan ne psykiatrit ei oo mitään mukavia kun nyökyttelee, kyselee ja raapustaa kokoajan jotain siihen pieneen vihkoseensa eikä niillä oo yhtään huumorintajua.

Psykiatrilla oon käyny noin 7-v ikäisestä asti, jos nyt ihan oikein muistan mut siihen oli muita syitä. Oon kasvanu väkivaltasessa perheessä ja en voi sietää mitään väkivaltaa vaikka pakko myöntää että oon miehiä tullu joskus talutelleeksi korvasta.

Minkähänlaista on olla normaali ja mikä on normaali...jotenki aattelen että sellasen täytyy olla normaali jolla menee asiat tosi hyvin.