Rankkaa, tosi rankkaa. Pienin lapsenikin asuu nyt isällään ja ikävä on kova, mutta välimatkaa satoja kilometrejä joten tavata ei voi usein. Isommat lapseni on sentään lähellä, onneks.

Mä en sa sterilointia, en vaikka ruinasin!! kuulemma oon vielä liian nuori ja aattelin sit että kuparikierukka  vaikka en aio yhtään lasta tehdä.

Luin eilen yhestä kirjasta et tää sairaus periytyy vahvasti, et joka 1 seittemästä jonka vanhemmalla on tää ni sairastuu. Kaamee morkkis et oon tehny lapsia ja jos ne sit sairastuuki ni se on mun vika, ku mulla on tää. Toivottavasti lapsista kasvaa terveitä ja fiksuja aikuisia eikä tällasia ku musta tuli : (

Kävin tänään työkkärissä, voisin ehkä päästä sellaseen kuntoutukseen ja siel sanottiin että ku oon jo 28-v ni mun pitäis jo alkaa kouluttautua ammattiin ja ku én vieläkään tiiä mikä musta vois tulla vaik oon jo iso ni täytyy käydä ammatinvalinta psykologilla vaikka luulen että tarttisi muutakin psykiatrista että voisin elellä niinku muut. Eilen ostin uudet kengät, kiva kopina kuuluu ku kävelee ja tähän asti oonkin menny vaan jollain tossuilla, tuli ihanan naisellinen fiilis : )

Sain jättää muutes toisen Absenorin pois, ku siitä tulee ihan kauhee olo. Meinaan pyörtyä joka päivä muutaman kerran, en oikeen pysty syömään ja tuolilla jos istun pitempään ni tuntuu että tuoli alkaa vapista ja aavistuksen huojua vaik se taidan olla mä. Sit kun meen nukkuu ni tuntuu sellasta kiertohuimausta, kaikki vähän pyörii ja nukahdan nopeesti. Päivällä kuvottaa ja on jotenki hankala olo.

Mitähän seuraavaks, aina tapahtuu jotain...ipähän oo ainaskaan tylsää ku joko ihmetteee maailman menoa tai mitä omassa päässä tapahtuu.