Aika hyvä noihin puuhakkuuspäiviin on, et jos tahtoo shoppailla niin menee vaik kirppikselle koska sillee ainakaan ei tuu laitettua niin paljon rahaa menemään ku vaik kaupassa tai sitten vaikka järjestää kodin tavarat uuteen järjestykseen, kuten sohva toiselle puolelle ja muut niin jo tuntuu kivan erilaiselta. Joskus vaan on olo ku duracell-pupulla ja ei pysty olla paikallaan, sillon tuntuu että vois hölkätä paikoillaan koko päivän, siihen en tiiä mitään konstia ja yleensä mulla se menee kuntoiluksi.

Puuhapäivinä tulee mietittyä ihan jotain viisastakin joskus, vaikka että lähtisi opiskelemaan uutta ammattia. Mulla ei vaan oo onnannu koska sen jälkeen kun toi toimelias vaihe on ohi niin jätän sit opiskelun kesken kun se ei enää tunnukaan kivalta vaan tyhmältä päähänpistolta. Mulla ei oo siis edelleenkään ammattia ja muuttanut oon 1-2 kertaa vuodessa. Toivoisin että voi jotenki pysyä aloillaan ja asua pitempään samassa paikassa, mitenköhän sekin onnistuis...täytyy varmaan pyytää lääkäriltä jotain lääkkeitä etten ajattelis niin hirveesti. Saatan katsella tienvierustoja ja miettiä mitä mönkiäisiä siellä puskassa kuhisee, kuinka kauan sitten joku on tehty tai kasvanut jonnekkin. Syksyllä ainakin vähän piristävää on koska katselen ruskaa ja keväällä varmaan ensimmäisten joukossa tulee huomattua kun maa alkaa puskea esiin kasveja.

Oon miettiny että pitäis alkaa harrastaa jotain...aerobicia oon kokeillu mutta sekin oli aika tyhmää kun en pysyny liikkeissä mukana ja kun toisen aina laukkas vastaan kun keksin idiksen ja alko nolottaa siellä täydessä jumppasalissa. Vesijuoksu on ihan kivaa, katselin kyllä edellä menijöiden jalkoja miten ne huhkii menemään.